Recouppaamisen jalo taito

Record-Label-Logos2

Levy-yhtiöt ovat bisnestä siinä missä esimerkiksi kaupat sekä kasinotkin ja niiden lopullinen päämäärä musiikin tuottamisen ohella on tienata mahdollisimman paljon. Kasinomaailmassa kasino voittaa aina ja levy-yhtiöillä on hyvin samanlaiset ympyrät pyörimässä. Riskit on varsinkin nykyisessä talous- ja markkinatilanteessa minimoitava, mutta voittoa tulisi silti tulla niin paljon kuin kuluttajilta on mahdollista saada.

Artisteilla tulisi olla samRecord-Label-Logos2a näkemys tiettyyn pisteeseen asti. Musiikin tekeminen ja itsensä ilmaiseminen on useille artisteille se pääasia, on tässä jatkuvat kilpailun ja muuttuvan musiikin maailmassa ajateltava myös pelimerkkejä. Vaikka musiikki yksin olisi taiteilijan sielulle tarpeen, se ei tuo kattoa päänpäälle eikä uutta kieltä kitaraan.

Recouppaaminen

Tämä on yksi levy-yhtiöiden tehokkaimmista tavoista varmistaa etteivät he jää häviölle missään vaiheessa tuottaessaan ja markkinoidessaan artistin musiikkia. Kokonaisuudessa sillä tarkoitetaan sitä että artistin rojalteista kuitataan kaikki levy-yhtiön kulut, mitkä ovat koituneet kiertueista, musiikkivideoiden teoista ja ennakkorojalteista. Joskus siihen lisätään myös tuotantokulut ja markkinointikulut mitä artistin musiikki on tuonut levy-yhtiölle.

Recouppaamisen voi tehdä kahdella eri tavalla

  • Ensimmäinen ja hyväksytympi tapa

Tässä levy-yhtiö tekee artistin kanssa sopimuksen, jossa yhtiölle annetaan lupa kuitata sen kuluja artistin rojalteista mikäli näitä kertyy. Eli jos myyntiä ei synny se jää levy-yhtiön tappioksi. Jos taas myyntiä syntyy saa artistikin rojalteja heti kuitattuaan levy-yhtiön kulut.

  • Toinen, vähemmän hyväksyttävä tapa

Tässä levy-yhtiö tekee taaskin sopimuksen artistin kanssa, mutta sillä eroavaisuudella että yhtiölle annetaan lupa kuitata sen kulut artistilta vaikka rojalteja ei kertyisikään. Levy-yhtiölle ei jää minkäänlaista mahdollisuutta jäädä häviölle, koska vaikka myynnit olisivat nollassa, kuitataan heidän kulunsa silti. Artistille tämä voi olla erittäin huono vaihtoehto, jos myynti ei suju ja rojalteja ei tule, on levy-yhtiölle maksettava omasta pussista. Siinä voi nopeasti käydä pelimerkit vähiin ja tulevaisuuden ura artistina hämärtyä.

Velkaantuminen onkin yksi pahimmista virheistä mitä yksikään aloitteleva tai kokenut muusikko voi tehdä. Omaan musiikkiin täytyy uskoa ja siihen on annettava kaikkensa, mutta järki on pidettävä päässä ja kortit kädessä. Vaikka koko sielu olisi vuodatettu omaan musiikkiin, on kaikkien pelimerkkien laittaminen yhdelle ruudulle pelkkää uhkapeliä.

Tietoa lisensseistä ja lisenssisopimuksista

images

Mikä on lisenssisopimus?

Suomalaisittain käyttölupa, eli lisenssi, antaa lisenssin haltijalle oikeuden tiettyyn tuotteeseen. Musiikkimaailmassa se on yleisimmin levy tai muu äänite. Jos artisti tekee itse oman äänitteensä, on hän lisenssin haltija. Lisensoija voi antaa esimerkiksi levy-yhtiölle, eli lisenssin saajalle, käyttöluvan tiettyihin oikeuksiin levyn myyimagesntiä varten. Lupaan voidaan rajata erilaisia sääntöjä ja alueita, joita lisenssin saajan on noudatettava.

Lisenssin haltija siis itse valmistaa omalla kustannuksellaan niitä levyjä mitkä haluaa myytäväksi ja markkinoida näitä lisenssialueen sisällä olevien markkinointikoneistojen ja reittien avulla.

Kun artisti tekee levytyssopimuksen levy-yhtiön kanssa antaa hän samalla luvat levy-yhtiölle tehdä lisenssisopimuksia. Tähän liittyy kuitenkin omat ehtonsa, jotka eritellään sopimuksessa. Sopimukseen tulee myös lisätä kohta, missä määritellään mahdolliset lisenssitulot. Yhtenä lähtökohtana on se että artisti saa 50 prosenttia lisenssisopimuksen tuloista.

Joskus yhtiöt yrittävät tehdä 40 tai jopa 30 prosentin sopimuksia artistien kanssa. Näitä kannattaa tarkkailla huolella, alle 50 prosentin sopimuksiin on oltava perusteltuja ja konkreettisia syitä levy-yhtiön puolelta.

Prosentti on yleensä huomattavasti korkeampi kuin muissa sopimuksissa ja se johtuu siitä että levy-yhtiö säästää levyn tuotannosta koituvat kustannukset. Erityisiä toimenpiteitä, aikaa tai vaivaa ei tarvita vaan levy-yhtiö voi keskittyä suoraan omien markkinointikanavien käyttöön ja julkaista äänitteen.

Levy-yhtiö voi myös luovuttaa lisenssin kolmannelle taholle, jolloin levy-yhtiön ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa tulevia lisenssituloja. Artistin kannattaa sisällyttää sopimukseensa kohta lisenssien luovutuksesta, jotta tähän voi myöhemmin vaikuttaa. Yleisimmin levy-yhtiöt luovuttavat lisenssejä esimerkiksi elokuviin, peleihin tai mainoksiin.

Artisti ei välttämättä halua musiikkiaan käytettävän kaikissa mahdollisissa kohteissa, riippuen musiikin tyylistä ja artistin omasta mielipiteestä, ja kattamalla lisenssin käytön levytyssopimukseen pystyy hän vaikuttamaan lisenssin luovutuksen kohteisiin.

Lisenssillä, siis artistilla, on mahdollisimman kattava oikeus omaan äänitteeseensä, mutta se vaatii usein myös enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin normaali levytyssopimus. Kaikille tämä vaihtoehto ei sovi ja varsinkin aloittelevan artistin on vaikea tietää, mitä vaiheita levyn tekemiseen sisältyy ja miten siitä saisi tarpeeksi laadukkaan nykyisille markkinoille. Vaikka masterin onnistuisikin itse tekemään on silti löydettävä levy-yhtiö, jolle lisenssi annetaan ja josta voi alkaa keräämään rojalteja.